Kuntien hankinnat ovat keskustelujen kestoaihe Kuopiossa ja muualla Pohjois-Savossa. Ainakin julkisuuteen päätyvien kannanottojen perustella hankintakäytännössä on lähinnä vikaa. Ongelmat ja niihin liittyvät vaatimukset vaihtelevat usein puhujan roolin mukaan: paikalliset yrittäjät kaipaavat kunnilta enemmän tilauksia ja mahdollisuuksia tarjota. Päättäjät haluavat vaikuttaa hankintoihin arvojensa mukaisesti. Viranhaltijat tavoittelevat kuntalaisten tarpeisiin parhaiten vastaavia palveluja hupenevalla rahasummalla ottaen samalla huomioon säädökset sekä hankintojen vaikutukset muun muassa alueen elinkeinoelämään, ympäristöön sekä vaikeasti työllistyvien asemaan. Näkökulmien yhteensovittaminen ja yksimielistenkin tavoitteiden saattaminen lihaksi on ollut sen verran hidasta, että yrittäjät ja kunnat hakevat urakkaan vauhtia hankinta-asiamiestoiminnasta.
Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö muovaavat voimakkaasti hankintakulttuuriamme. Nykyinen hankintalakimme pohjautuu vahvasti vuonna 2004 hyväksyttyihin EU:n hankintadirektiiveihin, joita ollaan parhaillaan uudistamassa. Direktiiviesitys hyväksytään lähiaikoina europarlamentissa parin vuoden valmistelun jälkeen. Sain kunnian osallistua 5.11.2013 europarlamentissa Brysselissä pidettyyn hankintaseminaariin, jossa uudistuksen kansallisia vaikutuksia pohdittiin lähes 30 suomalaisen julkisten hankintojen asiantuntijan voimin. Asia kiinnosti meidän hankinta-asiamiesten lisäksi juristeja, yrittäjäjärjestöjä sekä hankinta-asiantuntijoita, joilla kaikilla on parin vuoden päästä työkalunaan aivan toisenlainen hankintalaki.
Luvassa on merkittäviä muutoksia sillä muuallakin Euroopassa painitaan samanlaisten ongelmien kanssa kuin täällä meillä. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on helpottaa pienten ja uusien yritysten pääsyä tarjoajiksi. Hankintamenettelyjä pyritään yksinkertaistamaan ja joustavoittamaan. Sosiaaliset näkökohdat sekä ympäristöön ja työlainsäädäntöön liittyvät velvoitteet huomioidaan entistä visummin muun muassa tiukentamalla alihankkijoiden valvontavastuuta.
Tarjousten tekemistä tulee keventämään se, että jatkossa vasta voittajat joutuvat antamaan soveltuvuusselvityksiä hankintayksikölle. Yli puolen miljoonan euron hankinnat olisi lähtökohtaisesti jaettava osiin, mikä lisäisi pienempien yritysten osallistumismahdollisuuksia. Uudistuksella pyritään myös selkiyttämään käsitteitä ja vähentämään tulkinnanvaraisuutta, jota nykyinen hankintalaki on jättänyt runsaasti työllistäen markkinaoikeuden väkeä. Jäsenvaltioiden tulee myös perustaa viranomainen valvomaan lisääntyvien velvoitteiden toteutumista. Sääntely tulee siis lisääntymään, mikä voi toki kääntyä joustavoittamispyrkimystä vastaan.
Seminaariväki oli yksimielinen siitä, että hankintoja koskevat säädökset kaipaavat jo kipeästi uudistusta. Toisaalta jaoimme näkemyksen, että nykyinenkin laki mahdollistaa tavoitteiden mukaisen tavan tehdä hankintoja ja että selvästi parempaan suuntaan on koko ajan menty. Onko pakko todellakin paras muusa? Olipa laki mikä hyvänsä, on lopulta meistä toimijoista kiinni miten se toteutuu.
Minna Heikka
Pohjois-Savon hankinta-asiamies
Kolumni on julkaistu Kuopion Yrittäjien YrtTi-jäsenlehdessä 9/2013.
