Pohjois-Savon hankinta-asiamies –hanke ja Savon Yrittäjät järjestivät 31.10. Iisalmessa seminaarin, jossa lähes 70 hengen voimin keskusteltiin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta. Tilaisuudessa alustivat ketjujohtaja Satu Jäntti Alina Hoivatiimistä, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Utriainen Jyväskylästä, johtajaylilääkäri Jorma Penttinen Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä sekä tarjousasiamies Ilkka Liljander Miset Oy:stä. Aamupäivän anti lisäsi ymmärrystä sote-uudistuksen välttämättömyydestä ja sai miettimään, miten hyvinvointia voitaisiin tuottaa nykyistä paremmin.
Lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen on kuntien suurin ja kallein tehtävä, josta ne suoriutuvat vaihtelevalla menestyksellä. Myös palveluiden hintalapuissa on maan sisällä huimat erot. Kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta vaihtelu on liian suurta ja siksi palveluiden järjestämisvastuu on uudistuksen myötä siirtymässä yksittäisiltä kunnilta viidelle sote-alueelle. Rahan menoa on tiedossa jatkossakin – siitä pitävät vino huoltosuhde, epäterveet elintapamme ja sosiaalinen syrjäytyminen huolen. Ikäjakauma ja sairastavuus muuttuvat hitaasti, eikä asiaa auta työttömyys, joka tuottaa yhä useammalle vaikeuksia nähdä itsensä arvokkaana ja tarpeellisena.
Talous lähtee nousuun aikanaan, mutta laman jäljet näkyvät pitkään. Ennaltaehkäiseviä ja korjaavia palveluita tarvitaan. Toivomme lepää siis systeemin kyvyssä tuottaa niitä paremmin ja tehokkaammin. Poliitikoilla on edessään vastenmielinen priorisointitehtävä, kun pitäisi viimein päättää, mihin panostetaan ja mitä jätetään hoitamatta. Samalla pitäisi linjata, miten tehdään. Mitä kannattaa tuottaa omana työnä ja mitä ostaa? Ja kun ostetaan, niin miten ja millä painotuksilla tämä toteutetaan? Nämä ovat kustannustehokkuus-, riskinhallinta- ja arvokysymyksiä. Jokaisella valinnalla on seurauksensa, joita pitäisi pystyä ennakoimaan.
Kun palveluja ostetaan, on hankintatoimen järjestäminen avainasemassa. Liian usein julkisissa hankinnoissa kaikki huomio ja energia keskitetään hankintalain mukaiseen kilpailuttamiseen, joka kuitenkin tarjoaa vain puitteet toiminnalle. Ilman oman toiminnan kustannuslaskentaa, hankintastrategiaa ja talousarvion yhteydessä laadittua suunnitelmaa tulevista hankinnoista ei ostajayhteisö välttämättä saa kaivattua tehokkuutta aikaan tai pysty ylipäätään arvioimaan, miten hankinnat sujuvat. Yksittäisissä kilpailutuksissa on niin ikään tärkeintä tarpeen määrittely ja palvelun kuvaaminen, jotka kannattaa tehdä ajan kanssa ja markkinoihin perehtyen. Silloin on kaikki mahdollisuudet saada aikaan hyviä sopimuksia.
Palveluja voidaan hankkia kilpailuttamisen ohella myös palvelusetelillä. Yrittäjät tykkäävät setelistä, sillä palveluita pääsee tuottamaan helpommin kuin tarjouskilpailujen kautta: kun täyttää tietyt kriteerit niin pääsee listalle ja palvelusetelin saaneet asiakkaat valitsevat itse, keneltä listan yrityksistä palvelunsa ostavat. Palvelusetelitoiminta on laajinta Jyväskylässä, jossa sen osuus on noin 10 miljoonaa euroa eli 1 % vuotuisista käyttötalousmenoista. Pieni osuus, mutta sillä on ollut iso merkitys seudun hyvinvointipalvelujen tarjonnan kehittymisessä. Palveluseteleillä on pystytty laajentamaan asiakkaiden valinnan vapautta, tasaamaan ruuhkahuippuja ja tarjoamaan eri tavoin erikoistuneiden tuottajien palveluita. Välillä palveluseteli on ollut kaupungin omaa tuotantoa edullisempi vaihtoehto, kuten esimerkiksi lasten päivähoidossa. Palveluseteli näyttäisi siis sopivan hyvin kilpailuttamisen sekä oman tuotannon kaveriksi ja täydentäjäksi.
Minna Heikka
Pohjois-Savon hankinta-asiamies
minna.heikka (ät) is-hankinta.fi
Kolumni on julkaistu Kuopion Yrittäjien YrtTi-jäsenlehdessä 6/2014.
